MARSU-JUTTUJEN PÄIVITYS TYÖN ALLA… 😉
Ensimmäiset marsumme saapuivat kaupalle asumaan vuonna 2002. Kyseessä oli erään asiakkaamme 12.5.2002 syntynyt oma poikue, josta kaksi myytiin ja kaksi tyttöä jäi meille asumaan. Sohvi oli kokomusta lyhytkarvainen ja Kinuski lyhytkarvainen musta kinuskinvärisillä laikuilla ja päässään crest eli sellainen hauska pyörre. Molemmilla on ollut pari poikuetta, jotka on myyty lemmikeiksi. Kinuskin synnytykset ovat aina sujuneet hyvin ja se on ollut erinomainen emo lapsukaisilleen. Sohvilla taas oli epäonnea poikueidensa kanssa. Ensimmäisestä poikueesta selviytyi elossa vain yksi, kaksi muuta syntyivät kuolleena. Parilla seuraavalla kerralla se ei tullut lainkaan kantavaksi ja suruksemme se menehtyi synnytysongelmiin kun onnistui seuraavan kerran tiinehtymään. Tässä yhteydessä huomasimme, miten vaikeaa on saada pieneläimelle kiireellistä hoitoa, vaikka Helsingissä olemmekin ja eläinlääkäreitä runsaasti. Kaikissa pieneläimiin erikoistuneissa lääkäriasemissa oli valtaisa jono ja jouduimme lopulta kiidättämään Sohvin pieneläinklinikalle, jonka oli pakko ottaa se vastaan. 
Sille annettiin ensin supistuksia lisäävää lääkettä, oksitosiinia, mutta kun sekään ei tehonnut, päädyttiin leikkaukseen. Sen mahasta löytyi neljä kuollutta poikasta, ja näistä yksi oli ollut kuolleena jo pidemmän aikaa. Sohvi sai kipulääkettä ja antibioottia, mutta ilmeisesti sille oli jo ehtinyt kehittyä verenmyrkytys, koska se kuoli seuraavan yön aikana 28.12.2004. Taas syyllistin mielessäni itseäni, etten ollut tajunnut tilannetta aikaisemmin ja, että olin edes astuttanut sen, vaikka sillä oli ollut ongelmia ennenkin. Sohvi vaan oli niin kiva marsu-possu, että sen poikasia olisi ollut kiva saada maailmaan.
Sohvin kuoleman jälkeen en enää uskaltanut astuttaa Kinuskiakaan. Kinuskin edellisestä poikueesta oli jäänyt urosmarsu Pepe, joka kastroituna oli sitten pitämässä äidilleen seuraa. Pepelle löytyi kuitenkin koti syksyllä 2005 ja koska Kinuski ei selvästikään viihtynyt yksin, muutti sen seuraksi hauska pitkäkarvainen coronet tyttömarsu Sylvi (20.9.2005 – 10/2011). Sohvin muiston mukaan se nimettiin samantapaisella nimellä ja on väriltään myös musta. Se on marsukasvattajalta hankittu näyttelymarsujen jälkeläinen. Hieno tyttö siis! Luonteeltaan se on varsin hauska, äärettömän ahne ja kovaääninen. Sen muutettua meille on Roope-papukaijammekin oppinut matkimaan marsunääntä. Niin usein sitä kuulee ja niin kovaa…
Kauppamme ”lemmikkihotellin” vakioasiakkaita on veikeä marsupoika Herra Huu. Se on hieman pitkäkarvainen, pääväriltään musta ja sillä on myös crest-pyörre päässään. Se on kivoin marsu minkä olen ikinä tavannut! Tavattoman utelias ja seurallinen. Niinpä nyt, kun se taas saapui hoitoomme pidemmäksi aikaa, kysyin voisiko se kenties asua Sylvin kanssa samassa häkissä. Järjestely sopi ja niin nämä pitkäkarvamarsut asuivat hoitoajan yhdessä ja marsulapsia (Totoro ja James) syntyi 2 kpl keväällä 2006. Vuodenvaihteessa 2006-2007 syntyi vielä yksi poikapoikanen Tiitus samasta yhdistelmästä. Kaikki poikaset ovat olleet väriltään mustia tai musta-valko-kirjavia ja pitkä-tai puolipitkäkarvaisia.
Herra Huun ja Sylvin uusimmat lapset näkivät päivänvalon 18.9.2007. Poikasia syntyi kaksi; toinen kokomusta ja toisella on vähän valkoista pohjavärin ollessa myöskin musta. Molemmat ovat poikia… taas… Näiden poikasten karva oli heti syntyessä hassun kihara viiksikarvoja myöten ja nyt kun ne ovat vähän varttuneet ja karva on myöskin kasvanut pidemmäksi, näyttäisi ainakin kokomusta, ”Mörkö” ihan merino-marsulta eli pitkä- ja kiharakarvaiselta, jonka otsassa on karvoissa pyörre. Kirjavalla ”Peikolla” on vähän lyhyempi karva, mutta myöskin pyörre otsassa. Mörkö muutti työntekijämme Ullan luokse asumaan ja Peikosta tuli ”landemarsu”. Se muutti Juvalle lehmätilalle serkkuni tytölle Lindalle lemmikkimarsuksi. Heinää ja tilaa ainakin riittää…ja varmasti paljon rakkautta 😉
Kinuski kuoli yllättäen 26.5.08 kuusivuotiaana ja Sylvi jäi yksin. Sylvin piti saada samoihin aikoihin taas poikasia Herra Huun kanssa, mutta jäikin tällä kertaa tyhjäksi eikä poikasia tullut. Samana viikkona kun Kinuski oli kuollut soitti eräs asiakas ja tarjosi nuorta tyttömarsua Iitua kaupalle asumaan. Iitu oli hankittu iäkkään leikatun urosmarsun kaveriksi, mutta ikäero oli liian suuri ja vanha pappa oli hätää kärsimässä nuoren ja vilkkaan Iitun kanssa. Koska kaupalla oli nyt yhden marsun ”vaje” sovimme, että Iitu voi muuttaa meille ja saada toivottavasti poikasia täällä. Vakio-isämarsumme Herra Huu on myöskin ainakin toistaiseksi muuttanut vakituisesti kaupalle emäntänsä matkustelujen vuoksi. Iitu on väriltään punaruskea-valko-kirjava ja syntynyt 5.12.2007 eli se oli sopivassa iässä ensi kertaa astutettavaksi. Marsujen pitää saada ensimmäiset poikasensa melko nuorina etteivät lantionluut ehdi luutua liian tiukoiksi ja hankaloittaa verrattaen suurten poikasten synnyttämistä. Niinpä Iitu muutti Herra Huun kanssa yhteen ja tuloksena oli, että 1.9.2008 aamulla marsuhäkissä oli melkoinen yllätys! Seisemän poikasta, joista valitettavasti kolme oli kuollut. Marsumammat olivat päättäneet synnyttää samana yönä. Todennäköisesti Iitun poikasia oli kolme ja yksi kuollut. Sylviltä oli yksi elävä ja kaksi kuollutta. Emot hoitivat kaikkia poikasia sekaisin eli määrä oli juuri sopiva kun marsuilla on vain kaksi nisää – eli kullekin poikaselle oma 🙂
Pikkuiset kasvoivat nopeasti ja kaikille löytyi uudet kodit ennenkuin ne olivat edes luovutusikäisiä. Punavalkoinen, vähän kiharakarvainen Olga muutti Oliver-marsun seuraksi. Oliver on ollut meillä usein hoidossa. Myöskin Sylvin ensimmäisen poikueen James sai kaverin punavalkoisesta sileäkarvaisesta ”pikkusiskostaan”. Kiharakarvainen mustavalkoinen tyttö muutti ainakin aluksi ainoaksi marsuksi, samoin kuin Sylvin ainokainen, sileäkarvainen mustavalkoinen poika Neo.
Seuraavalla kerralla kun Iitun piti saada poikasia, meillä oli taas epäonnea matkassa. Valtavan kokoinen Iitu yritti selvästi ponnistaa poikasia maailmaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kiikutin sen luottoeläinlääkärimme Reijo Nenosen vastaanotolle, ja annoimme sille oksitosiinia, jota sain mukaan myös kotiin annettavaksi Iitulle parin tunnin välein. Aamulla Iitu poikasineen oli kuitenkin valitettavasti menehtynyt.
Sylville syntyi Herra Huun kanssa 23.4.2009 vielä yksi poikanen, kokomusta puolipitkäkarvainen Harri, joka muutti asumaan Tiitus-marsun seuraajaksi asiakkaallemme Käpylään.
2011 keväällä Sylvi oli ainoa marsumme iäkkään Herra Huunkin siirryttyä 6/2010 vehreämmille ruohomaille luultavimmin munuaissairauden uuvuttamana. Samalla kun hankimme kaupalle pikkujyrsijöitä, saimme eläinkuntaamme myös uuden texel-rotuisen marsun Sissin texel/rex-risteytysmarsutyttärensä Soman kanssa. Iäkäs Sylvi ei tullut tulokkaiden kanssa oikein toimeen, joten Sylvi siirtyi viettämään eläkepäiviään Uuno-kanimme häkkitoveriksi. Lokakuussa 2011 Sylvin poika Harri tuli meille hoitoon ja majoittautui samaan häkkiin tyttöjen kanssa. Seurauksena tästä toveruudesta syntyi Sissille 6.12.2011 kolme reipasta poikaa. Kaikki poikaset olivat eri värisiä: mustavalkokirjava vaikuttaisi perineen äitinsä karvanlaadun, isänsä näköinen, lähes kokomusta poikanen on hieman pitkäkarvaisempi ja kolmas, hyvin tummanruskea poika Vili on myös pitkäkarvaisempaa laatua. Soma ei valitettavasti tullut, ainakaan tällä kertaa, kantavaksi.
kuvassa Sissi-äiti poikastensa kanssa 1/2012
Sissin ja Soman jälkeen oli pitkään taukoa marsujen kanssa, mutta alkuvuodesta 2017 meille tuli kasvattajalta kaksi sileäkarvaista tyttömarsua; Nevian Myy ja Nevian Maggie. Näiden kanssa oli tarkoitus elvyttää meidän pienimuoinen marsukasvatus taas käyntiin, mutta nämä tyttöset olivatkin sitä mieltä, että jäävät mielummin vanhoiksipiioiksi eivätkä tulleet kantaviksi vaikka kolmea eri urosta niille kokeiltiin ;D Ei se aina tärppää…
Tytöt jäivät kuitenkin meille kauppamaskoteiksi <3
Maggie jouduttiin vuonna 2021 lopettamaan kilpirauhasvaivojen takia ja yksinäiselle Myylle hankittiin uusi kaveri, luovutusikäinen Helga. Helga on myös sileäkarvainen, mutta otsalla on crest ja niskassa pieni harjas. Hassun näköinen tyttö!
Helgalle löytyi sopivasti sulhanen meille myyntiin tulleesta nuoresta pojasta Voltista ja nyt onnistui ja 25.8.2022 syntyi näiden yhteiset poikaset, 5kpl. Tämän poikueen tarinaa tarkemmin Facebookissa . Yksi menehtyi alle viikon ikäisenä ja Helgakin sairastui vakavaan raskausmyrkytykseen, mutta lopulta selviytyivät apuruokittuina pojat Kurre ja Kieppi ja tytöt Kuje ja Kuutti. Ja myös Helga toipui kuin ihmeen kaupalla. Enää sitä en uskalla kyllä astuttaa, mutta tytöt jäivät nyt kaupalle toivottavasti jatkamaan sukuaan vuoden 2023 keväällä.
Päätin myös jo aiemmin, että tehdään periaatepäätös ja myydään jatkossa meiltä marsupoikia vain valmiiksi kastroituina. Uskon vahvasti, että näin niillä on helpompi elämä edessään. Joko leikatut pojat keskenään tai parhaassa tapauksessa naarashaaremin kunkkuina.
Kurre ja Kieppi kastroitiin 5kk:n iässä ja hyvin keskenään toimeen tulevat oravannäköiset veljekset muuttavat yhteiseen omaan kotiin alkuvuodesta 2023 🙂